Tarinoita ammattimaisuudesta

Olin kesällä 2007 kolme kuukautta työharjoittelussa Malesiassa. Toimin siellä maajoukkueen apuvalmentajana olympiaurheilukeskuksessa. Tuolloin joukkueessa ui potentiaalisia nuoria uimareita, joista Daniel Bego oli Aasian mestaruusuinneissa välierätasoa.

Malesia on melko köyhä maa, mutta urheilu on siellä erittäin suuressa asemassa. Menestystä pidettiin kansallisesti OIKEASTI tärkeänä asiana.

Uintijoukkueellamme oli päävalmentajana meritoitunut australialainen Gavin Urquhart. Lisäksi valmennustiimiin kuului fysiikkavalmentaja, joka huolehti kuivaharjoittelusta, ja fysiologi, joka vastasi fyysisestä testaamisesta ja sen raportoinnista. Tiimissä oli myös biomekaanikko, joka vastasi tekniikan kuvaamisesta ja analysoinnista yhdessä päävalmentajan kanssa. Lisäksi vahvuuteen kuului lääkäri ja fysioterapeutti.

Lisäksi uintijoukkueella oli oma joukkueenjohtaja,  joka järjesti kaikki kilpailumatkat, leirit ja muut juoksevat asiat. Tämä kaikki siis Malesiassa.

Meillä Helsingissä valmentajat joutuvat itse vastaamaan lähes kaikesta edellä olevasta yksin. En sano tätä valittaakseni, mutta tosiasiat on uskallettava sanoa ääneen! Olemme Suomessa pelottavan paljon jäjlessä näissä asioissa.

Sitten takaisin olympia-altaaseen. Odotin paljon Ari-Pekka Liukkoselta, mutta valitettavasti ennätyksestä jäätiin selvästi. Haastattelun mukaan flunssa oli vienyt terää. Harmillista, sillä itse uskoin, että Ari-Pekka omasi parhaat mahdollisuudet uimareistamme välieriin. Jo startissa hän jäi selvästi, eikä uinti näyttänyt ihan siltä, miltä se on parhaimmillaan näyttänyt. Kyllä tämä valitettavasti alakanttiin meni.

Illan herkkupalana tarjoillaan miesten 200 metrin sekauinnin finaali. Phelps vastaan Lochte, vai yllättääkö Thiago Pereira? Lochten urakka on ollut aika raju. Nytkin hän ui samassa finaalijaksossa myös 200 metrin selkäuinnin finaalissa. Painaako tämä jo Lochtea?

En usko. Olen yllättynyt, jos joku pystyy Lochten haastamaan, mutta ollaanhan sitä ennenkin väärässä oltu.