Tuisku kuolee, mutta Mauri ei osaa tanssia

”Palveluskoiralle ei tarvitse opettaa mitään, mikä ei liity lajiin.” ”Kaikki temput ovat turhia.” ”Miksi käyttää resulsseja tuollaiseen turhuuteen?” Ja litania jatkuu...

Miksei? Viimeisen koirankoulutkseen liittyvän herättelyn jälkeen, analysoin minun ja Maurin suhdetta. Minulla ei ole mitään hajuakaan siitä, miten se käyttäytyy erilaisissa tilanteissa saatikka, mikä on juuri sille paras tapa motivoida se tekemään sitä, mitä mina haluan.

Tuiskun kanssa tilanne on toinen. Tiedän (en tietenkään aina), miten se käyttäytyy kaupungissa, ihmisten, vieraiden koirien, yllättävien äänien jne. kanssa. Tiedän, että vaikka kuinka pyörittelisin palloa, hyppisin sen kanssa pää alaspäin keskellä kenttää, Tuiskua ei kiinnosta. Se tekee kaiken työnilosta (ja joskus pakosta) sekä yllätyksellisistä ruokapalkkioista. Tiedän (vähän liiankin usein), milloin treeneistä tulee vaikeat tai milloin pääsen helpolla. Voin sanoa, että osaa lukea sitä.

Mistä sen tiedän? Totta kai, olen joutunut käymään Tuiskun kanssa läpi ylä- ja alamäkiä kahdeksan vuoden ajan. Mutta ennen kaikkea, olen opettanut sitä todella paljon. Enkä vain tottelevaisuutta tai käytöstapoja. Tuisku osaa liudan temppuja. Siis niitä, mistä ei ole mitään muuta hyötyä, kun silloin kun naapurin lapset haluavat huvituksia. Juuri niitä, joita suurin osa ”tosi harrastajista” pitää pilkkanaan.

Tuisku osaa: ”kuolla”, kun osoitan sitä sormipyssyllä, pyöriä itsensä ympäri, kieriä lattialla, pyytää (istuu takajalkojen päällä, yläkroppa pystyasennossa), kumartaa, näyttää ”kuka on pomo”,  pujotella jalkojen välistä, hakea pudonneen esineen, sammuttaa valot, vilkuttaa, peruuttaa, hypätä jalan yli, halata ja pyyhkiä oman naamansa tassullaan.

Temput ovat erinomainen väline vahvistaa sinun ja koirasi suhdetta. Se on turvallinen keino kokeilla, miten juuri sinun koirasi toimii. Niissä ei haittaa, vaikka et onnistuisi. Tottisosuutesi ei huonone, vaikka koira oppisi jotain väärin. Se on stressitöntä, mutta samaan aikaan koirasi oppii lukemaan sinua ja sinä sitä.

Maurin kanssa aloitimme paikallaan pyörimisen harjoittelun. Ei se ihan vielä kunnolla onnistu, mutta tästä se lähtee. Samalla myös koiran takapään käyttä saa tehotreeniä. Mutta kaikkein ihaninta oli, kun huomasin Maurin onnistuvan. Silloin ei kuulunut kankea hyvä vaan riemun kiljahdus, jonka Mauri varmasti tunnisti iloksi! Seuraavaksi voisin ehkä opettaa sille skeittausta...