Mainos
Suvi Puukangas

Pahasti koiriin hurahtanut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun opiskelija kirjoittaa elämästä remmin toisessa päässä. Blogissa tutkitaan niin jokapäiväisiä koiran elämän ihanuuksia kuin vähemmän tunnettuja koiramaailman kamaluuksia.

Kalevan blogit
Blogiarkisto
stats-image
Mainos

Kokeiluikä-termin vankina

15.6.2012 09:30 | Suvi Puukangas

Jatkuva pään pudistelu, kuonon raapiminen ja kynsien leikkuussa kova rimpuilu. Korvatulehdus, nenäpunkki ja uhmaikä. Siinä tekemäni diagnoosit Maurin käyttäytymiselle. Tai näin ainakin luulin.

Valitin vaikeata koiraa ystävälleni. Olin lopen kyllästynyt taistelemaan ja arvailemaan mikä hätä tuolla ranskalaisella paimenkoirallani tällä kertaa oli. Eikä turha käynti eläinlääkärillä houkuttanut. Päätin vahvistaa epäilykseni ystävälläni. Samalla aioin näyttää Maurin haavaa kuonossa. Se oli muistutus Maurin periaatteista. Periksi ei anneta ja läpi mennään vaikka harmaan kiven. Tällä kertaa häkinkalterit eivät kuitenkaan antaneet periksi. Muistona siitä Maurilla ei ollut enää karvoja kuonossa.

Ystäväni, joka hieroo koiria työkseen, näki Maurin. Ensimmäisenä hän kävi käsiksi Maurin lapaluihin, sen jälkeen saivat kyytiä polvi, leuat ja suolinikama. Selitin vieressä punkkiepäilyistäni.

Mauri tuijotus porasi ystäväni pään läpi. En ollut aivan varma, mitä se ajatteli. Se jäykisteli, pujahti karkuun ja jatkoi tuijottamistaan. Tunnin kuluttua se nuoli ystäväni korvia sellaisella innolla, että olin tulla mustasukkaiseksi. Miksi minä en huomannut?

Ei korvatulehduta, ei nenäpunkkia ja uhmaikäkin taisi olla vain selitys rimpuilulle. Mauri oli kipeä. Leuat olivat pois paikaltaan samoin polvilumpio. Nikama oli kääntynyt nurin kurin. Mauri oli yrittänyt pään heilutuksella ja nenän raapimisella saada itse leuat paikalleen. Kynsienleikkuu oli varmasti epämiellyttävä kokemus. Kukapa ei rimpuilisi, jos joku yrittäisi väksin vääntää kipeää polvea ihme asentoihin.

Kotona mietin, kuinka sokea olin koirani käyttäytymiselle. Olin jäänyt kokeiluikä-termin vangiksi. En kuullut tai nähnyt muita vaihtoehtoja koiran käyttäytymiselle kuin jatkuvan valtataistelun.

Maurin nuollessa ystäväni naamaa mietin, kuinka tyhmä olin ollut. Ahdasnäköisyyteni esti minut näkemästä totuutta. Ei se mitään valtaa halunnut vaan leuat paikalleen. Ehkä ensi kerralla.

Ps. Maurin ensimmäiset näyttelyt sujuivat hyvin sateisesta säästä huolimatta. Ruotsalainen tuomari kehui juniorin päästä taivaisiin, mutta totesi loppuun, että liian pentumainen. Lopputuloksena H, eli hyvä. Pokalitili ei siis auennut, mutta tästä on hyvä jatkaa.
 







C 1 V 36


Kommentit

1/1 kommentti

gittal
16.6.2012 22:37

onneksi sait Maurin kuntoon, on joskus niin vaikea huomata mistä kiikastaa, kun ne ei osaa sanoa itse


Mainos
Mainos
Mainos
Mainos
Pääuutiset
Mainos
Takaisin ylös