Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Pahasti koiriin hurahtanut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun opiskelija kirjoittaa elämästä remmin toisessa päässä. Blogissa tutkitaan niin jokapäiväisiä koiran elämän ihanuuksia kuin vähemmän tunnettuja koiramaailman kamaluuksia.
Eläintenhoitaja kävelee susiaitaukseen varmoin askelin. Hänen tarkoitus on tulla pitämään suhteita yllä eläintarhan hukkalauman kanssa. Tämä moikkaaminen jäi kuitenkin Ruotsin Kålmårdenin eläintarhan eläintenhoitajan viimeiseksi. Samaan aikaan Tiina ihailee netissä koirasusia.
Eläintarhakäynneillä muistan jääneeni useammin kuin kerran ihailemaan tuota uljasta harmaaturkkia. Siinä on jotain pelottavaa, mutta samalla se herättää kunnioitusta. Eikä kestä kauan, kun olen jo mielikuvituksissani jylhissä maisemissa susi rinnallani.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Eläintarhan sudet eivät edes halua tulla lähelleni. Itse asiassa niitä on vaikea huomata, sillä ne kiertävät ihmiset kaukaa ja nukahtavat varjoon.
Myös moni muu on huomannut susien uljauden. Ihmiset ovat ihastuneet suden sekoittamiin koiriin ja haluavat ulkonäöltään näyttävän koiran ja sehän on saanut kasvattajat töihin. Suomessa onkin tällä hetkellä noin 200 koirasutta.
Uljas kuori kätkee pelkurin luonteen
Toiset perustelevat suden käyttämistä sillä, että se tuo uutta verta jo sairaalloiseksi jalostettuihin koiriimme. Ulkonäkö kysymysten äärellä suden luonnomukainen ulkokuori olisikin tervetullut, mutta valitettavasti emme voi valita, mitkä osat haluamme periyttää jälkeläisille. Ulkonäön tilaajalahjana tulee myös luonne.
Eräässä ohjelmassa koiran ja suden pentuja kasvatettiin samoissa oloissa samalla tavalla. Ne söivät samaa ruokaa ja leikkivät ohjaajien kanssa. Tietyn iän saavutettuaan koiran jatkoivat leikkimistä, mutta sudenpennut itsenäistyivät ja ne alkoivat käyttäytyä varautuneesti. Tässä tutkimukessa kiteytyi ero koiran ja suden välillä. Koira ei ikinä kasva aikuiseksi, mutta susi kasvaa.
Villieläimelle tyypillinen varovaisuus, epäluuloisuus sekä puolustus heräävät henkiin pienessäkin sudessa. Se on laumaeläin, mutta samalla peto. Sen kuuluu pelätä ja hyökätä. Mitä tapahtuu, kun autojen melun ja lasten kiljunnan täyttämään lähiöön otetaan koira, jossa on myös arkaa sutta?
Älä sotke petoa lemmikkiin
Koirien jalostukseen tulee kiinnittää huomiota, mutta sitä ei ratkaista sudella. Tämän päivän koira tarvitsee rautaisat hermot, jotta se kestää alituisesti muuttuvat ympäristön äänineen ja ihmisineen. Se ei tarvitse epäluuloisuutta ja varovaisuutta.
Kuvitelma uljaasta sudesta rinnallani murenee. Sudet kuuluvat luontoon ei ihmisille. Olkoon viime aikaiset Ii:n tapahtumat muistutuksena siitä, että emme sotke petoa koiriimme. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/raatelususille-kaatolupa-pikaisesti/599386/
Kommentit
ihminen ei ole se, joka osaa valkata ne oikeat sudet. Normisudesta tuskin on muodostunut ihmisen paras ystävä.
Kovin on kaukaa haettua pakinointisi,ihan kuin toisen suulla puhuttua kaikua.Kukapa ei nyt sutta erottaisi koirasta,eikä olekaan oikein että niiitä rahastus mielessä ruvettaisiin sekoittamaan keskenään. Ei kirjoittaja varmaan arvaa,kuinka lähellä tarkoituksellisesti sutta on Siperian Laika.Ei ihminen voi tyhjästäkään keksiä ominaisuuksia,joita huippukoiralta vaaditaan äärimmäisissä olosuhteissä. Kyllä sitä on vaan pakko saada koiriimme,ettei niistä tule metsiin itsekseen kupsahtelevia pikkupuudeleita,joiden katoamisesta sitten tapetaan susi tai kaksi. En tunne Iin tapausta,vaikka kyseessä olisi sitten ihmisen jalostama koira,tai häiriintynyt luonnonsusi ja ilmeisesti ei kirjoittajakaan,vaikka antaakin niin loppulausunnossaan ymmärtää,mutta kyseisen teurastuksen tekijä kuormittaa liikaa ympärilläolevaa luontoa ja joutaa hävittää,mikä otus se lopulta lieneekään. En usko,että kukaan voi mainostaa susia myyntiin kirjoittajan kuvailemalla romanttisella tavalla(seuraksi tuntureiden kuutamo-öihin ulvoskelemaan).Peto on aina peto ja pysyy.Eri asia taas on ,kuka niitä osaa ja pystyy käsittelemään. Ei Siperian Hyskykään kuulu kaupunkiin.Hyvä että toimittaja on tullut järkiinsä susien suhteen.