Voiton jumalatar

Mo Farah ja Galen Rupp tekivät miesten 10 000 metrin finaalista historiallisen. Pitkään jatkunut Kenian ja Etiopian hallinta miesten kympillä katkesi Somaliassa syntyneen ja 8-vuotiaana Lontooseen muuttaneen Iso-Britannian Farahin huikeaan viimeiseen kierrokseen. Farahia säesti hänen harjoituskaverinsa, Portlandista Yhdysvalloista kotoisin oleva Galen Rupp, joka nitisti loppukirissä Tariku ja Kenenisa Bekelen sekä kenialaiset pokaten hopeasijan noin sekunnin Farahin takana. Ruppin hopea on merkittävä, sillä viimeksi vuoden 1988 olympialaisissa 10 000 metrin palkintopallilla on seissyt Afrikan ulkopuolella syntynyt juoksija. Lauantaina Farah ja Rupp kilpailevat viidellä tuhannella metrillä. Farahin tavoitteena on uusia vuoden 2010 EM-kisojen tuplavoitto 5000 ja 10 000 metrillä – tällä kertaa maailman huippujen joukossa olympialaisissa. Farahia ja Ruppia valmentaa entinen huippujuoksija Alberto Salazar Niken Oregon-projektista.

Oregon-projekti sai alkunsa vuonna 2001, kun Tom Clarke, yksi Niken korkeimmista johtajista, ja entinen maratonin ME:n haltija Alberto Salazar katsoivat Niken kampuksen kahviossa Bostonin maratonin maaliintuloa ja Yhdysvaltojen kestävyysjuoksun aallonpohjaa. Clarke ihmetteli ääneen Salazarille kestävyysjuoksijoiden heikkoa menestystä. Jotain oli tehtävä, ja Alberto Salazar tunsi, että hänellä oli kykyä nostaa Yhdysvaltojen kestävyysjuoksu takaisin parrasvaloihin. Salazar ehdotti Clarkelle Oregon-projektin perustamista. Projektiin otettaisiin parhaita Yhdysvaltojen juoksijoita tavoitteena nostaa heidät urallaan seuraavalle tasolle. Clarke innostui asiasta välittömästi ja hänen sanoillaan Oregon-projektin taustatyö aloitettiin. Niken osuus Oregon-projektin rahoittamisessa on suuri. Projektista ei odotettu markkinointiin uutta veturia, vaan Niken panostamisessa USA:n kestävyysjuoksuun on kyse paljon muustakin kuin yrityksen markkinoinnista.

Kyse on Niken historiasta ja identiteetistä. Oregonin yliopiston yleisurheiluvalmentaja Bill Bowerman ei ollut tyytyväinen 1960-luvulla markkinoilla olleisiin juoksukenkiin. Hän alkoi suunnitella ja rakentaa itse juoksijoilleen kenkiä, niin harjoittelu- kuin kilpailukäyttöön. Samaan aikaan hänen vanha valmennettavansa Phil Knight aloitteli japanilaisen Tiger-kenkien jakelijana Yhdysvalloissa. Knight tarjosi Tiger-juoksukenkiä Bowermanin juoksijoille kokeiltavaksi toiveenaan saada ensimmäiset kauppansa tehtyä, mutta hän saikin erikoisen vastauksen. Bowerman halusi, että Knight alkaisi hänen yhtiökumppanikseen jalkinevalmistajana. Kahden intohimoisen juoksijan kädenpuristuksella luotiin pohja yhdelle maailman suurimmista urheilubrändeistä. Oli syntynyt yritys, joka kuuden vuoden kehityksen jälkeen vuonna 1971 sai nimekseen Nike. 1972 Nike julkaisi ensimmäisen malliston swoosh-logolla varustettuna. Yksi tärkeimmistä palikoista oli kuitenkin mies kenkien sisällä. Bill Bowermanin valmennettava, front runner, Steve ”Pre” Prefontaine. Prefontaine juoksi tavoilleen uskollisesti kilpailujen kärjessä ja voitti yleisön puolellensa. Prefonteinesta tuli Yhdysvalloissa legenda kuollessaan auto-onnettomuudessa vuonna 1975. Yhden tarinan mukaan Prefontaine oli paluumatkalla kotiin suomalaisten juoksijoiden Yhdysvaltojenkiertueen päätösjuhlista. Prefontaine jäi elämään ihmisten ja ennen kaikkea Niken perustajajäsenten mieliin. Knight on usein korostanut Prefontainen tärkeyttä Nikelle: ”Pre is the soul of Nike”.

Ei siis ollut yllätys, että Alberto Salazarin ehdottaessa Niken johtajille Oregon-projektin perustamista he tarttuivat haasteeseen. Projektin ensimmäiset vuodet olivat kuitenkin vaikeita, eikä tulosta alkanut syntyä. Lisäksi projekti sai osakseen kovaa arvostelua medialta Salazarin
tinkimättömän perfektionistisen luonteen vuoksi. Suurinta kritiikkiä osakseen sai Salazarin käyttämä alppimaja, jossa juoksijat asuivat. Itse alppimajaa ei kritisoitu voimakkaasti, vaan sitä, että juoksijat laitettiin asumaan keskenään ympäri vuoden samaan asuntoon. Salazar luopuikin alppimajasta ja alppimaja korvattiin henkilökohtaisilla alppiteltoilla. Matkan varrella Salazar ei ollut tyytyväinen projektin etenemiseen ja hän ajatteli Niken johtajien lopettavan projektin. Knight kuitenkin painotti Oregon-projektin olevan projekti, ei vain jokin hanke, joka voidaan lopettaa kesken kaiken. Hän halusi nähdä Oregon-projektin kukoistuksen.

Salazar tiesi projektin alusta asti, että hänellä oli valmennuksessaan todellinen helmi kasvamassa kohti kansainvälisiä kenttiä. 14-vuotias hintelä poika oli säväyttänyt Salazarin silmää kevyellä askeleellaan. Salazar tunsi sisällään, että Galen Rupp tulisi olemaan Oregon-projektin tähti tulevaisuudessa. Salazar halusi tyylilleen uskollisesti rakentaa Ruppille parhaan mahdollisen ympäristön kehittyä maailmanluokan juoksijaksi. Salazar halusi tiimiinsä parhaat yhdysvaltalaiset juoksijat. Oregon-projektin juoksijat kehittyivät askel kerrallaan, ja samalla Galen Rupp kasvoi kohti aikuisten sarjaa rikkoen Yhdysvaltain lukioennätyksiä.

Vuonna 2010 Mo Farah voitti 5000 ja 10 000 metrin Euroopanmestaruudet ja hänellä oli tähtäimessään toistaa sama Lontoon olympiakisoissa. Farahin taustajoukot ottivat yhteyttä Salazariin, koska Farah tunsi, että Salazarin valmennuksessa hänellä on parhaat mahdollisuudet voittaa olympiakultaa. Farah oli Salazarille mieluisa lisä harjoitusrinkiin, sillä hän toi juuri sen, mitä Rupp tarvitsi matkalla maailman huipulle. Rupp sai Farahista harjoituskumppanin maailman huipulta.

Vuosien työn jälkeen viimeistelyleirillä Font Romeussa, Ranskassa Salazar katsoi suojattiensa menoa luottavaisena. Hän tiesi, että he olivat valmiita kohtaamaan maailman valiot 10 000 metrillä Lontoon olympiastadionilla. Tänään näemme toistuuko Oregonin ihme myös 5000 metrillä.